ainesosa

Suomi

Substantiivi

ainesosa (10)

1. yksi seoksen valmistamiseen käytettävistä aineista, valmistusaine, seosaine, seoksen osa-aine

   Betonin ainesosia ovat kiviaines, sementti ja vesi.

   Mineraalit ovat maankuoren ainesosia.

2. (esineoikeus) oikeudellisesti epäitsenäinen esine, joka on pääesineen yksilöitävissä oleva osa ja liittyy kiinteästi pääesineeseen

   Kiinteistön ainesosia ovat esimerkiksi rakennukset, kaivot ja sähköjohdot.

   Oikeustieteessä käytetään nimitystä ainesosa- ja tarpeistosuhde, mutta raja esineen ainesosien ja tarpeiston välillä on liukuva.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯nesˌosɑ/
• tavutus: ai‧nes‧o‧sa

Etymologia

yhdyssana sanoista aines ja osa

Käännökset

1. yksi seoksen valmistamiseen käytettävistä aineista

kroaatti: sastojak m.

2. esineoikeus

englanti: constituent part, component part, component, ingredient ruotsi: beståndsdel

turkki: bileşen

Aiheesta muualla

• ainesosa Kielitoimiston sanakirjassa
• ainesosa Tieteen termipankissa