ainsus

Viro

Substantiivi

ainsus (gen ainsuse, part ainsust)

1. (kielitiede) yksikkö

   ainsuse osastav ‒ yksikön partitiivi

   ainsuse kolmas pööre ‒ yksikön kolmas persoona

2. (harvoin) ykseys, ainous, "ainoana oleminen"

   Usub jumalasse ja tema ainsusesse.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 11 (harjutus) harjutus
• ÔS 2018 tyyppi 9 (katus) katus

Liittyvät sanat

• (ainous) kolmainsus

Lyhenteet

• ains, sg

Synonyymit

• singular

Vieruskäsitteet

• mitmus
• kaksus

Aiheesta muualla

• ainsus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ainsus sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)