alaluokka

Suomi

Substantiivi

alaluokka

1. (yhteiskuntatiede) yhteiskunnassa sosiaalisen hierarkian alin, varsinaisen työväenluokan alapuolella oleva väestönosa

   Alaluokan (underclass) käsite yleistyi yhdysvaltalaisessa 1900-luvun jälkipuolen köyhyystutkimuksessa.

2. koulun ensimmäiset kaksi vuosiluokkaa kansakoulussa

   olla alaluokilla

   alkaa jo alaluokilla

3. luokituksen alempi taso

   Kauppaoikeutta käsittelevä aineisto on luokassa Siviili- ja kauppaoikeus 33.3 ja sen alaluokissa.

4. (biologia) luokkaa alempi ja heimoa ylempi taksonominen taso

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlɑˌluo̯kːɑ/
• tavutus: a‧la‧luok‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista ala- ja luokka

Käännökset

1. yhteiskunnassa sosiaalisen luokkahierarkian alin väestönosa

englanti: underclass

saksa: Unterklasse f., Unterschicht f.

Liittyvät sanat

• alaluokkainen, alaluokkaistua
• alaluokkalainen
• työväenluokka, keskiluokka, yläluokka
• köyhälistö, kurjalisto, ryysyköyhälistö, lumpenproletariaatti

Aiheesta muualla

• alaluokka Kielitoimiston sanakirjassa
• alaluokka Tieteen termipankissa