anerkannte

Saksa

Verbi

anerkannte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte an)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte an)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte an)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte an)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta erkennen)