anerkanntest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkanntest an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkanntest an)