anerkanntet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkanntet an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä anerkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkanntet an)