apustaa

Suomi

Verbi

apustaa (53) (taivutus[luo]) (rinnakkaismuoto "abustaa" samassa merkityksessä)

1. varata vuoro (ensimmäisenä), joskus myös ilmoittautua mukaan

   Lukis nyt vaan äkisti se lainaaja, joka ainokaisen opuksen ennätti ennen minua apustaa! (keskustelupalstaviesti martat.fi)

Huomautukset

Käytetään myös lyhyemmässä muodossa "Apus minä!" tai "Apus eka!", "Apus toka!" (tai rinnakkaismuoto "abus").

Etymologia

Tullut ranskan kielen komennosta koirille "à bouche" ("ota suuhun") merkityksessä "käy kiinni". Tästä ilmaus on tullut suomalaiseen koululaisslangiin ruotsin kielen kautta. Yleisimmillään ilmaus on ollut 30–60-luvuilla.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: apustaminen