arme

Katso myös: Arme, armé, armë

Espanja

Verbi

arme

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar

Ranska

Substantiivi

arme f. (monikko armes[luo])

1. ase

   l'~ nucléaire ydinase

Aiheesta muualla

• arme Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

arme

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armer

Ruotsi

Adjektiivi

arme

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta arm

Saksa

Adjektiivi

arme

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta arm
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta arm
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta arm
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta arm
5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta arm
6. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta arm
7. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta arm