armer

Katso myös: ärmer

Latina

Verbi

armer

1. (taivutusmuoto) passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armō

Ranska

Verbi

armer (1., taivutus)

1. aseistaa
2. prnl.: s'armer aseistautua

Aiheesta muualla

• armer Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Saksa

Adjektiivi

armer

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva nominatiivimuoto sanasta arm
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva datiivimuoto sanasta arm
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva genetiivimuoto sanasta arm
4. (taivutusmuoto) monikon vahva genetiivimuoto sanasta arm