armo
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarmo (1)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrmo/
- tavutus: ar‧mo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | armo | armot |
| genetiivi | armon | armojen |
| partitiivi | armoa | armoja |
| akkusatiivi | armo; armon |
armot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | armossa | armoissa |
| elatiivi | armosta | armoista |
| illatiivi | armoon | armoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | armolla | armoilla |
| ablatiivi | armolta | armoilta |
| allatiivi | armolle | armoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | armona | armoina |
| translatiivi | armoksi | armoiksi |
| abessiivi | armotta | armoitta |
| instruktiivi | – | armoin |
| komitatiivi | – | armoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | armo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: armoton, armoinen, armollinen
Yhdyssanat
muokkaaarmolahja, armoleipä, armomurha, armonaika, armonanomus, armonisku, armonlaukaus, armonvälikappale, armopala
Idiomit
muokkaa- antaa armon käydä oikeudesta
- antaa anteeksi jokin rikkomus
Aiheesta muualla
muokkaa- armo Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
muokkaaVerbi
muokkaaarmo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
Ido
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarmo (yksikön akkusatiivi armon; monikko armi, monikon akkusatiivi armin)
Italia
muokkaaVerbi
muokkaaarmo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armare
Katalaani
muokkaaVerbi
muokkaaarmo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaarmō (I) (akt. prees. inf. armāre,ind. perf. y. 1. p. armāvī, part. perf. armātus) (taivutus[luo])