armo
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
armo (1)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑrmo/
- tavutus: ar‧mo
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | armo | armot |
| genetiivi | armon | armojen |
| partitiivi | armoa | armoja |
| akkusatiivi | armo; armon |
armot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | armossa | armoissa |
| elatiivi | armosta | armoista |
| illatiivi | armoon | armoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | armolla | armoilla |
| ablatiivi | armolta | armoilta |
| allatiivi | armolle | armoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | armona | armoina |
| translatiivi | armoksi | armoiksi |
| abessiivi | armotta | armoitta |
| instruktiivi | – | armoin |
| komitatiivi | – | armoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | armo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: armoton, armoinen, armollinen
Yhdyssanat muokkaa
armolahja, armoleipä, armomurha, armonaika, armonanomus, armonisku, armonlaukaus, armonvälikappale, armopala
Idiomit muokkaa
- antaa armon käydä oikeudesta
- antaa anteeksi jokin rikkomus
Aiheesta muualla muokkaa
- armo Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja muokkaa
Verbi muokkaa
armo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
Ido muokkaa
Substantiivi muokkaa
armo (yksikön akkusatiivi armon; monikko armi, monikon akkusatiivi armin)
Italia muokkaa
Verbi muokkaa
armo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armare
Katalaani muokkaa
Verbi muokkaa
armo
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
armō (I) (akt. prees. inf. armāre,ind. perf. y. 1. p. armāvī, part. perf. armātus) (taivutus[luo])