Liite:Ranskan kielen kielioppi

Ääntäminen

H

• Yleensä h-kirjainta ei äännetä ollenkaan ja ennen sitä tulevat lyhenemiskelpoiset sanat lyhenevät

je parle vs. j'habite

• Joskus sananalkuinen h on kuitenkin ns. kova h eli konsonanttinen h, mikä tarkoittaa, että edeltävä lyhenemiskelpoinen sana ei lyhenekään. Tätä varten Wikisanakirjassa tällaisen sanan edessä on *-merkki.

je hante

Sanaluokat

Substantiivit

Ranskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti, tosin -ion, -esse, -elle, -enne, -ice, -ère, -ure-päätteiset ovat feminiinejä ja -ment ja -eau-päätteiset maskuliineja.

Miespuolista henkilöä tarkoittava sana on maskuliini ja naista tarkoittava feminiini. Myös jotkin muut merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi kielet ovat maskuliineja. Sen sijaan nyrkkisääntö, jonka mukaan useimmat maat ovat feminiinejä, pitää paikkansa lähinnä vain Euroopan maiden osalta.

Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen.

Substantiiveilla ei ole sijataivutusta. Ne taipuvat ainoastaan monikossa, joka muodostetaan useimmilla sanoilla lisäämällä sanan perään 's'; jos sana päättyy yksikössä s-kirjaimeen, monikko on identtinen yksikön kanssa. -eau ja -al-päätteisillä sanoilla monikon pääte on 'x' (esim. gâteau, hôpital) Monikon pääte ei kuitenkaan usein vaikuta ääntämiseen, vaan puheessa monikon erottaa yksiköstä useimmiten vain artikkeli, joka ääntyy toisin kuin yksikössä.

Adjektiivit

Adjektiivit noudattavat kuvailemansa substantiivin sukua ja lukua. Adjektiivin feminiinimuodon pääte on yleensä '-e', monikon '-s' ja feminiinin monikon '-es'. Adjektiiveja, joissa on jo perusmuodossa -e-pääte, ei tarvitse taivuttaa kuin monikossa. Eräiden sanojen päätteessä tapahtuu feminiiniä muodostettaessa muitakin muutoksia, kuten -c → -que, -c → -che, -en → -enne, -el → elle, -et → -ette, -f → -ve, -x → -se (esim. rohkea: courageux : courageuse). Omalla tavallaan taipuvat -al-päätteiset adjektiivit, joiden maskuliinin monikon pääte on -aux (poikkeuksena lyhyet, kaksitavuiset -al-päätteiset).

Adjektiivit ovat yleensä pääsanansa jäljessä, tosin jotkin yleiset ja lyhyet adjektiivit tulevat pääsanan eteen.

Adjektiivien vertailumuodot muodostetaan adjektiivien eteen lisättävillä sanoilla plus (enemmän) ja moins (vähemmän). Komparatiivi muuttuu superlatiiviksi lisäämällä eteen määräinen artikkeli.

Pronominit

luku	persoona	suku	nominatiivi	refleksiivinen	akkusatiivi (COD)	datiivi (COI)	lokatiivi (à)	genetiivi (de)	painollinen
Singulier	1er	—	je, j'	me, m'			—	—	moi
	2e	—	tu	te, t'			—	—	toi
	3e	Masculin	il	se, s'	le, l'	lui	y	en	lui
		Féminin	elle		la, l'				elle
		—	on		—	—	—	—	soi
Pluriel	1er	—	nous	nous			—	—	nous
	2e	—	vous*	vous*			—	—	vous*
	3e	Masculin	ils	se, s'	les	leur	y	en	eux
		Féminin	elles						elles

*Aussi utilisé au singulier de politesse.

			Possédé
			Singulier		Pluriel
			Masculin	Féminin	Masculin	Féminin
Possesseur	Singulier	1er personne	le mien	la mienne	les miens	les miennes
		2e personne	le tien	la tienne	les tiens	les tiennes
		3e personne	le sien	la sienne	les siens	les siennes
	Pluriel	1er personne	le nôtre	la nôtre	les nôtres
		2e personne	le vôtre	la vôtre	les vôtres
		3e personne	le leur	la leur	les leurs

Verbit

Ranskan verbit taipuvat kolmessa persoonassa, joista kukin on yksiköllinen tai monikollinen.

Ranskan verbit taipuvat monipuolisesti. Erilaisia verbimuotoja on parisenkymmentä.

tapaluokat	aikamuodot
indikatiivi	preesens, imperfekti, passé composé, pluskvamperfekti, yksinkertainen perfekti, futuuri ja liittofutuuri
subjunktiivi	preesens ja perfekti
imperatiivi	preesens
konditionaali	preesens, imperfekti, perfekti

Passé composé

Passé composé on yleisin ranskassa käytettävä menneen ajan muoto. Se muodostetaan avoir- tai être-apuverbin preesensmuodolla ja partisiipin perfektillä; 'avoir' (ai : as : a : avons : avez : ont) on yleensä käytettävä apuverbi.

'être'-verbiä (suis : es : est : sommes : êtes : sont) käytetään pronominaalisten eli refleksiiviverbien kanssa sekä eräiden suuntaa ilmaisevien liikeverbien kanssa. Lisäksi sitä käytetään passiivissa.

1. konjugaatio

Ensimmäiseen konjugaatioon kuuluvat -er-päätteiset verbit.

• parler

yksikkö	monikko
je parle	nous parlons
tu parles	vous parlez
il/elle/on parle	ils/elles parlent

Kaikki yksikön muodot sekä monikon 3. p. muoto lausutaan samoin: /paʁl/, nous parlons: /nu paʁ.lɔ̃/, vous parlez: /vu paʁ.le/

-er-verbin e-päätteinen muoto on sekä y.1.p., y.3.p. sekä näiden persoonamuotojen subjunktiivi. Lisäksi se on yksikön käskymuoto. Kohteliaampi käskymuoto on sama kuin m. 2. persoonan -ez-päätteinen.

Eräissä verbeissä tapahtuu vartalossa e-kirjaimen muutos è:ksi yksikössä ja m. 3. persoonassa:

• lever

yksikkö	monikko
je lève	nous levons
tu lèves	vous levez
il/elle/on lève	ils/elles lèvent

-er-verbin partisiipin perfekti on -é-päätteinen: parlé, levé.

2. konjugaatio

Toiseen konjugaatioon kuuluvat -ir-päätteiset verbit.

Toisessa konjugaatiossa verbin preesensvartaloon lisätään taivutusmuodoissa -iss- ennen taivutuspäätteitä.

3. konjugaatio

Kolmanteen konjugaatioon kuuluvat -re-päätteiset verbit.

Pronominaaliset verbit

• Ranskassa on joukko näitä verbejä, jotka tunnetaan myös nimellä refleksiiviverbit. Näiden verbien kanssa käytetään jossain merkityksissä tai kaikissa merkityksissä refleksiivipronomineja.

Je me souviens de toi.

Minä muistan sinut.

Aiheesta muualla

• wikibooks:fi:Ranskan kielioppi