arrogans
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaarrogāns m./f./n.
- (taivutusmuoto) partisiipin preesens verbistä arrogō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | arrogāns | arrogāns | arrogāns | nominatiivi | arrogantēs | arrogantēs | arrogantia | |
| akkusatiivi | arrogantem | arrogantem | arrogāns | akkusatiivi | arrogantēs | arrogantēs | arrogantia | |
| genetiivi | arrogantis | arrogantis | arrogantis | genetiivi | arrogantium | arrogantium | arrogantium | |
| datiivi | arrogantī | arrogantī | arrogantī | datiivi | arrogantibus | arrogantibus | arrogantibus | |
| ablatiivi | arrogantī arrogante |
arrogantī arrogante |
arrogantī arrogante |
ablatiivi | arrogantibus | arrogantibus | arrogantibus | |
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarrogans yl. (yks. määr. arrogansen [luo], ei monikkoa)