arrogatus
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaarrogātus m., arrogāta f., arrogātum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä arrogō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | arrogātus | arrogāta | arrogātum | nominatiivi | arrogātī | arrogātae | arrogāta | |
| akkusatiivi | arrogātum | arrogātam | arrogātum | akkusatiivi | arrogātōs | arrogātās | arrogāta | |
| genetiivi | arrogātī | arrogātae | arrogātī | genetiivi | arrogātōrum | arrogātārum | arrogātōrum | |
| datiivi | arrogātō | arrogātae | arrogātō | datiivi | arrogātīs | arrogātīs | arrogātīs | |
| ablatiivi | arrogātō | arrogātā | arrogātō | ablatiivi | arrogātīs | arrogātīs | arrogātīs | |