auferlegte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
  8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
  9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
  10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
  11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)