begnadige

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä begnadigen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä begnadigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä begnadigen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä begnadigen