beherrsche

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beherrschen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beherrschen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beherrschen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä beherrschen