beherrschte

Saksa

Verbi

beherrschte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beherrschen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beherrschen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beherrschen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beherrschen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beherrscht (joka on partisiipin perfekti sanasta beherrschen)