benämning

Ruotsi

Substantiivi

benämning yl. (2) (yks. määr. benämningen [luo], mon. epämäär. benämningar [luo], mon. määr. benämningarna [luo])

1. nimitys (se, miksi jotakin kutsutaan)

Etymologia

benämna + -ing

Aiheesta muualla

• benämning Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• benämning Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)