bjällra

Ruotsi

Substantiivi

bjällra yl. (1) (yks. määr. bjällran [luo], mon. epämäär. bjällror [luo], mon. määr. bjällrorna [luo])

1. tiuku, kulkunen

Aiheesta muualla

• bjällra Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)