boksari

Suomi

Substantiivi

boksari (6)

1. (historia) boksareiden, Kiinassa 1800–1900-lukujen vaihteessa vaikuttaneen länsimaalaisvastaisen kapinaliikkeen, jäsen
2. (urheilu, arkikieltä, vanhahtava) nyrkkeilijä

Etymologia

• (historia) kapinaliikkeen länsimaissa saamasta englanninkielisestä nimestä Boxers (”nyrkkeilijät”) < liikkeen virallinen nimi oli ”Oikeudenmukaisen tasapainon nyrkki” ja logona sillä oli nyrkkiin puristettu käsi
• (urheilu) englannin kielen sanasta boxer

Liittyvät sanat

• (urheilu) boksata

Yhdyssanat

• (historia) boksarikapina

Synonyymit

• (historia) bokseri
• (urheilu) nekkari