breuk

Hollanti

Substantiivi

breuk m./f. (monikko breuken)

1. murtuminen; murtuma
2. (matematiikka) murtoluku
3. (geologia) siirros, lohkoliikunto
4. (lääketiede) tyrä, hernia

Liittyvät sanat

• breukgetal
• botbreuk, liesbreuk, navelbreuk
• echtbreuk