SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

murtuma (10)[1]

  1. murtumisen tapahtuma tai ajankohta
  2. murtunut kohta
  3. (materiaalitiede) materiaalin pettäminen jännityksen alla

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmurt̪umɑ/
  • tavutus: mur‧tu‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murtuma murtumat
genetiivi murtuman murtumien
(murtumain)
partitiivi murtumaa murtumia
akkusatiivi murtuma;
murtuman
murtumat
sisäpaikallissijat
inessiivi murtumassa murtumissa
elatiivi murtumasta murtumista
illatiivi murtumaan murtumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi murtumalla murtumilla
ablatiivi murtumalta murtumilta
allatiivi murtumalle murtumille
muut sijamuodot
essiivi murtumana murtumina
translatiivi murtumaksi murtumiksi
abessiivi murtumatta murtumitta
instruktiivi murtumin
komitatiivi murtumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murtuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

avomurtuma, haurasmurtuma, hiusmurtuma, kallonmurtuma, kylkiluunmurtuma, lohkomurtuma, luunmurtuma, marssimurtuma, murtumakohta, murtumapinta, rasitusmurtuma, umpimurtuma, väsymismurtuma

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • murtuma Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10