Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

fracture (monikko fractures)

  1. murtuma
  2. luunmurtuma
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. fractures
part. prees. fracturing
imp. & part. perf. fractured

fracture

  1. murtua

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

fracture f. (monikko fractures[luo])

  1. murtuma
  2. luunmurtuma
    une ~ de la clavicule solisluun murtuma

Aiheesta muualla

muokkaa
  • fracture Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

fracture

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fracturer
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä fracturer
  3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä fracturer
  4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä fracturer
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fracturer