SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

murtua (52-K) (taivutus)

  1. mennä rikki, särkyä - usein tietystä kohdasta
  2. mennä rikki henkisesti, esim. paineen alla, murtua henkisesti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmurt̪uɑˣ/
  • tavutus: mur‧tu‧a

EtymologiaMuokkaa

passiivijohdos verbistä murtaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

murtumakohta, murtumapinta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • murtua Kielitoimiston sanakirjassa