murrettu

Suomi

Adjektiivi

murrettu (1-C)

1. sellaisesta väristä, joka on saatu sekoittamalla puhtaaseen väriin sen vastaväriä tai mustaa väriä

   Tämän syksyn kodintekstiilien väreissä nähdään vihreiden lisäksi paljon murrettuja punaisen ja keltaisen sävyjä. (mtv.fi)

Verbi

murrettu

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä murtaa