Latina muokkaa

Verbi muokkaa

cogitō (I) (akt. prees. inf. cogitāre,ind. perf. y. 1. p. cogitāvī, part. perf. cogitātus) (taivutus[luo])

  1. ajatella
    Cogito ergo sum.
    Ajattelen, siispä olen.
    Vivere est cogitare.
    Eläminen on ajattelemista.

Verbi muokkaa

cōgitō

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä cōgō
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä cōgō