Latina

muokkaa

dēvōtus m., dēvōta f., dēvōtum n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä dēvoveō

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi dēvōtus dēvōta dēvōtum nominatiivi dēvōtī dēvōtae dēvōta
akkusatiivi dēvōtum dēvōtam dēvōtum akkusatiivi dēvōtōs dēvōtās dēvōta
genetiivi dēvōtī dēvōtae dēvōtī genetiivi dēvōtōrum dēvōtārum dēvōtōrum
datiivi dēvōtō dēvōtae dēvōtō datiivi dēvōtīs dēvōtīs dēvōtīs
ablatiivi dēvōtō dēvōtā dēvōtō ablatiivi dēvōtīs dēvōtīs dēvōtīs