doppio

Italia

Adjektiivi

doppio m., doppia[luo] f. (monikko doppi[luo] m., doppie[luo] f.)

1. kaksinkertainen, tupla-

Substantiivi

doppio m. (monikko doppi[luo])

1. tupla
2. kaksinpeli

Verbi

doppio

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä doppiare