tupla
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaatupla (10)
- kaksinkertainen
- tuplana – kaksinkertaisena tai toisen samanlaisen kera
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uplɑ/
- tavutus: tup‧la
Substantiivi
muokkaatupla (10)
- (arkikieltä) kaksinkertainen annos, määrä t. jokin aiemmin mainittu
- Anna viski. Tai anna tupla.
- Tupla tai kuitti.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tupla | tuplat |
genetiivi | tuplan | tuplien (tuplain) |
partitiivi | tuplaa | tuplia |
akkusatiivi | tupla; tuplan |
tuplat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuplassa | tuplissa |
elatiivi | tuplasta | tuplista |
illatiivi | tuplaan | tupliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuplalla | tuplilla |
ablatiivi | tuplalta | tuplilta |
allatiivi | tuplalle | tuplille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuplana | tuplina |
translatiivi | tuplaksi | tupliksi |
abessiivi | tuplatta | tuplitta |
instruktiivi | – | tuplin |
komitatiivi | – | tupline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tupla- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: tuplata
Aiheesta muualla
muokkaa- tupla Kielitoimiston sanakirjassa
- tupla Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 814 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa