Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

annos (39)

  1. osuus tai määrä jotain
  2. yksittäinen tarjoilu ruokaa tai juomaa
    19 annosta rommia, kiitos!
  3. kerralla otettava määrä lääkettä
  4. säteilyannos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑnːos/
  • tavutus: an‧nos

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi annos annokset
genetiivi annoksen annosten
annoksien
partitiivi annosta annoksia
akkusatiivi annos;
annoksen
annokset
sisäpaikallissijat
inessiivi annoksessa annoksissa
elatiivi annoksesta annoksista
illatiivi annokseen annoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi annoksella annoksilla
ablatiivi annokselta annoksilta
allatiivi annokselle annoksille
muut sijamuodot
essiivi annoksena annoksina
translatiivi annokseksi annoksiksi
abessiivi annoksetta annoksitta
instruktiivi annoksin
komitatiivi annoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo annokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
annos-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

à la carte -annos, annosmittari, annosnopeus, annospala, annostaa, annostella, annostelu, annostus, annostusohje, annosvoileipä, jäätelöannos, kerta-annos, korttiannos, liika-annostus, lääkeannos, maksimiannos, muona-annos, myrkkyannos, noutoannos, päiväannos, rautaisannos, ravintola-annos, ruoka-annos, salaattiannos, sädeannos, säteilyannos, säteilytysannos, tuliannos, tupla-annos, yliannos, yliannostus

Aiheesta muualla muokkaa

  • annos Kielitoimiston sanakirjassa
  • annos Tieteen termipankissa

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

annōs

  1. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta annus