SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

annos (39)

  1. osuus tai määrä jotain
  2. yksittäinen tarjoilu ruokaa tai juomaa
    19 annosta rommia, kiitos!
  3. kerralla otettava määrä lääkettä
  4. säteilyannos

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑnːos/
  • tavutus: an‧nos

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi annos annokset
genetiivi annoksen annosten
annoksien
partitiivi annosta annoksia
akkusatiivi annos;
annoksen
annokset
sisäpaikallissijat
inessiivi annoksessa annoksissa
elatiivi annoksesta annoksista
illatiivi annokseen annoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi annoksella annoksilla
ablatiivi annokselta annoksilta
allatiivi annokselle annoksille
muut sijamuodot
essiivi annoksena annoksina
translatiivi annokseksi annoksiksi
abessiivi annoksetta annoksitta
instruktiivi annoksin
komitatiivi annoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo annokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
annos-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

à la carte -annos, annosmittari, annosnopeus, annospala, annostaa, annostella, annostelu, annostus, annostusohje, annosvoileipä, jäätelöannos, kerta-annos, korttiannos, liika-annostus, lääkeannos, maksimiannos, muona-annos, myrkkyannos, noutoannos, päiväannos, rautaisannos, ravintola-annos, ruoka-annos, salaattiannos, sädeannos, säteilyannos, säteilytysannos, tuliannos, tupla-annos, yliannos, yliannostus

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • annos Kielitoimiston sanakirjassa
  • annos Tieteen termipankissa

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

annōs

  1. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta annus