edunpalautus

Suomi

Substantiivi

edunpalautus (39)

1. (oikeustiede) toiselta ilman oikeusperustetta saadun aineellisen edun palauttaminen edun oikealle saajalle; tämä oikeussuojakeino kohdistuu toisen kustannuksella hyötyjään riippumatta siitä onko tämä tehnyt teon itse vai onko tekijä toinen henkilö tai oikeushenkilö; suhtautuminen edunpalautukseen on erilaista eri maissa ja edunpalautus eroaa vahingonkorvauksesta siinä, että jälkimmäisessä menetys aiheutuu rikkomukseen vertautuvasta teosta

Käännökset

1. toiselta ilman oikeusperustetta saadun aineellisen edun palauttaminen edun oikealle saajalle

englanti: restitution, restoration, repayment

latina: condictio sine causa

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kondiktio
• perusteettoman edun palautus

Alakäsitteet

• loukkauskondiktio
• maksukondiktio
• suorituskondiktio

Yhdyssanat

• kondiktiokanne
• edunpalautusvaade

Aiheesta muualla

• edunpalautus Tieteen termipankissa