entstellte

Saksa

Verbi

entstellte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entstellen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entstellen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entstellen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entstellen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta entstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta entstellen)