epämurtoluku

Suomi

Substantiivi

epämurtoluku

1. (matematiikka) murtoluku, jossa nimittäjä on pienempi kuin osoittaja, ja jonka arvo on siis suurempi kuin 1

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæˌmurt̪oluku/
• tavutus: e‧pä‧mur‧to‧lu‧ku

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja murtoluku

Käännökset

1. matematiikka: murtoluku, jossa nimittäjä on pienempi kuin osoittaja, ja jonka arvo on siis suurempi kuin 1

englanti: improper fraction

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• aito murtoluku

Aiheesta muualla

• epämurtoluku Kielitoimiston sanakirjassa