erübrigte

Saksa

Verbi

erübrigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erübrigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erübrigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erübrigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erübrigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erübrigt (joka on partisiipin perfekti sanasta erübrigen)