erübrigen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	erübrigst
ind. prees. y. 3. p.	erübrigt
ind. imperf. y. 3. p.	erübrigte
part. perf.	erübrigt
apuverbi	haben

erübrigen

1. säästää, pistää sivuun

   So viel kann ich nicht erübrigen.

   Niin paljoa en pysty säästämään.

2. refl.: sich (a) erübrigen olla tarpeetonta

   Es erübrigt sich zu erwähnen, dass...

   Lienee tarpeetonta mainita, että

Etymologia

er- + übrig + -en