ereignen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	–
ind. prees. y. 3. p.	ereignet
ind. imperf. y. 3. p.	ereignete
part. perf.	ereignet
apuverbi	haben

ereignen

1. refl.: sich (a) ereignen tapahtua, sattua

Liittyvät sanat

Johdokset

• (tapahtua, sattua) geschehen