erhellten

Saksa

Verbi

erhellten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhellen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erhellen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhellen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erhellen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erhellt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhellen)