erityisopettaja

Suomi

Substantiivi

erityisopettaja (10)

1. henkilö, jonka tehtävänä on opettaa psyykkisestä, fyysisestä tai muusta syystä erityisopetusta tarvitsevia lapsia, nuoria tai aikuisia

Etymologia

yhdyssana sanoista erityinen ja opettaja

Käännökset

1. erityinen opettaja

unkari: gyógypedagógus

Liittyvät sanat

• harjaantumisluokka

Aiheesta muualla

• erityisopettaja Kielitoimiston sanakirjassa