erkältete

Katso myös: erkaltete

Saksa

Verbi

erkältete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erkälten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erkälten
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erkälten
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erkälten
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkältet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkälten)