erkaltete

Katso myös: erkältete

Saksa

Verbi

erkaltete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erkalten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erkalten
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erkalten
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erkalten
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)