erlegen

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	erlegst
ind. prees. y. 3. p.	erlegt
ind. imperf. y. 3. p.	erlegte
part. perf.	erlegt
apuverbi	haben

erlegen

kaataa, surmata (eläin)
Die Frau hat einen Elch erlegt.
Nainen kaatoi hirven.

Etymologia muokkaa

er- + legen

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

verbit: auferlegen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=erlegen&oldid=4033837”