Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

surmata (73) (taivutus[luo])

  1. tappaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsurmɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: sur‧ma‧ta

Etymologia muokkaa

sanan surma vartalosta surma- ja suffiksista -ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • surmata Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Verbi muokkaa

surmata

  1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surmama