surma

Katso myös: Surma

Suomi

Substantiivi

surma (10)

1. hengen riistäminen toiselta

   Surman tekijää ei tiedetä.

2. kuolema (erityisesti onnettomuuden aiheuttama ja/tai väkivaltainen)

   Hän sai surmansa.

3. (oikeustiede) lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo

Ääntäminen

• IPA: /ˈsurmɑ/
• tavutus: sur‧ma

Käännökset

3. lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo

englanti: (Suomessa) killing (jota anglosaksisessa lainkäytössä vastaa lähinnä) voluntary manslaughter

Liittyvät sanat

Johdokset

• surmata, surmaaminen

Yhdyssanat

• paloittelusurma, perhesurma, salasurma, surma-ase, surmanenkeli, surmanisku, surmanloukku, surmanluoti, surmatyö

Idiomit

• surman suu
  1. hengenvaarallinen paikka tai tilanne

Aiheesta muualla

• surma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 323 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

surma

1. (historia) antimonista valmistettu (musta tai hopeanvärinen) kajaali

Kroaatti

Substantiivi

sȕrma f.

1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Ääntäminen

• IPA: /'sûrma/
• tavutus: sur‧ma

Puola

Substantiivi

surma f.

1. zurna (puhallinsoitin)

Serbia

Substantiivi

surma f. (kyrillinen сурма)

1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Serbokroaatti

Substantiivi

surma f. (kyrillinen сурма)

1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Uzbekki

Substantiivi

surma

1. antimoni

Vatja

Substantiivi

surma

1. kuolema