Katso myös: Surma

Substantiivi

muokkaa

surma (10)

  1. hengen riistäminen toiselta
    Surman tekijää ei tiedetä.
  2. kuolema (erityisesti onnettomuuden aiheuttama ja/tai väkivaltainen)
    Hän sai surmansa.
  3. (oikeustiede) lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsurmɑ/
  • tavutus: sur‧ma

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • surma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 323 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

surma

  1. (historia) antimonista valmistettu (musta tai hopeanvärinen) kajaali

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sȕrma f.

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'sûrma/
  • tavutus: sur‧ma

Substantiivi

muokkaa

surma f.

  1. zurna (puhallinsoitin)

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

surma f. (kyrillinen сурма)

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Serbokroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

surma f. (kyrillinen сурма)

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Uzbekki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

surma

  1. antimoni

Substantiivi

muokkaa

surma

  1. kuolema