surmaa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasurmaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta surma
Verbi
muokkaasurmaa
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surmata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä surmata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä surmata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä surmata