Substantiivi

muokkaa

surmaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta surma

surmaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surmata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä surmata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä surmata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä surmata