Substantiivi

muokkaa

surmaaja (10)

  1. henkilö, joka surmaa tai on surmannut

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsurmɑːjɑ/
  • tavutus: sur‧maa‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surmaaja surmaajat
genetiivi surmaajan surmaajien
(surmaajain)
partitiivi surmaajaa surmaajia
akkusatiivi surmaaja;
surmaajan
surmaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi surmaajassa surmaajissa
elatiivi surmaajasta surmaajista
illatiivi surmaajaan surmaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surmaajalla surmaajilla
ablatiivi surmaajalta surmaajilta
allatiivi surmaajalle surmaajille
muut sijamuodot
essiivi surmaajana surmaajina
translatiivi surmaajaksi surmaajiksi
abessiivi surmaajatta surmaajitta
instruktiivi surmaajin
komitatiivi surmaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo surmaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa