tappaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatappaja (10)
- henkilö, joka tappaa
- Tuntematon tappaja iski keskellä Tukholmaa! (Iltalehti 1.3.1986)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑpːɑjɑ/
- tavutus: tap‧pa‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tappaja | tappajat |
| genetiivi | tappajan | tappajien (tappajain) |
| partitiivi | tappajaa | tappajia |
| akkusatiivi | tappaja; tappajan |
tappajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tappajassa | tappajissa |
| elatiivi | tappajasta | tappajista |
| illatiivi | tappajaan | tappajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tappajalla | tappajilla |
| ablatiivi | tappajalta | tappajilta |
| allatiivi | tappajalle | tappajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tappajana | tappajina |
| translatiivi | tappajaksi | tappajiksi |
| abessiivi | tappajatta | tappajitta |
| instruktiivi | – | tappajin |
| komitatiivi | – | tappajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tappaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: tappajaiset
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tappaja Kielitoimiston sanakirjassa