erlegten

Saksa

Verbi

erlegten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlegen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlegen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlegen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlegen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)