ermächtigen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	ermächtigst
ind. prees. y. 3. p.	ermächtigt
ind. imperf. y. 3. p.	ermächtigte
part. perf.	ermächtigt
apuverbi	haben

ermächtigen

1. jemanden (a) ermächtigen, zu + inf. valtuuttaa jk tekemään jtak

Etymologia

johdos adjektiivista mächtig