Katso myös: ersaufe

ersäufe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersäufen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersäufen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersäufen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ersäufen