Katso myös: ersäufe

ersaufe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersaufen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersaufen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersaufen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ersaufen